Tätä ei sitten kannata lukea... masentavaa valitusta jos meinaan piristystä itse kaipaat!!!!

Juu, enpä tiedä pitäisikö kirjoittaa tänne ollenkaan, mutta nyt vaan tuntuu niin pahalta, että jonnekin on purettava itseään. Jo tässä aiemmin sain komennusta ystävältä, mennä lääkäriin, mutta ei siis mitään halua ole mennä... täällä kun suunilleen lääkäri ensimmäiseksi totaee mitäs tänne tulit?! Ja mähän käynkin alvariinsa lääkärissä, hyvä jon kerran vuodessa itseni taki. En tiedä masennustako lie vai mitä, mutta nyt on tullut sellainen väsymys arkeen, etten tiedä kuinka päivästä aina selviän. Tuntuu kuin seinät kaatuisi päälle ja myös kaikki kotona. Liekö tuo ihmekkään; kohta 8 vuotta tehnyt 14-16 tuntisia "työpäiviä" joskus jopa 24h, ilman ruokatunteja ja kahvitaukoja, saati kesälomia ja vuosilomia!!! Siis työksi tätä voi sanoa sillä olen elänyt täysin toisille viimeiset vuodet ja lapsien ja miehen hyvinvoinnista huolehtien. Siinä on kyllä oma hyvinvointi jäänyt kokonaan toissijaiseksi. eilinen toteamiseni lapsille kiteyttää kaiken: että äiti tekee kaiken kotona, siis työ, harrastukset(en siis harrasta edes mitään kodin ulkopuolella)...

Ja tänäaamuna tuli suusta taas päästettyä mörkö: jos lähtisin kotoa kuukaudeksi jonnekkin niin ei tulisi yhtään ikävä!! siltä siis nyt tuntuu... Tälläisiä ajatuksia kulkee päässä, ei siis voi kaikki olla hyvin, aamulla herätessä tulee heti kamala ahdistus ja mieleen ne kaikki sata asiaa mitkä pitäisi tehdä ennenkuin edes itse aamukahvin saa...

Ja kotiin tulo esim. kauppareissulta on todella vaikeaa, ei siis haluaisi tulla... paljon hitaammin tulee kotiin kuin menee kauppaan :(

Edit. kiitos kommenteista, mulla on tämänkaltaiset ajatukset alkanu olla päivittäisiä. Tosin aina ajoittain helpotusta tuntuu kun saa uppoutua käsitöihin ja sulkea silmänsä kotitöiltä :)