> >Mökille jätetty
> >
> >Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
> >Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
> >On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
> >Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
> >
> >Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
> >Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
> >Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
> >Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
> >
> >Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
> >Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
> >Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
> >Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
> >
> >Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
> >Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
> >Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
> >Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.
> >
> >-Liisa Aaltonen-